Mamman historiaa

Aloitan kirjoittamaan blogia koiran hankintaan ja koulutukseen liittyvistä asioista. Blogissa tulen kirjoittamaan myös kokemuksia kadonneiden henkilöiden etsinnöiltä, esine-etsinnöiltä, ohjaajan ja koiran varusteista sekä omia ajatuksia edellä mainituista asioista. 

Olen kohta 42-vuotias nainen ja olen työskennellyt 24 vuotta perustason ensihoitajana. Viimeiset yli kymmenen vuotta Keski-Suomen Pelastuslaitoksella. Olen koulutukseltani lähihoitaja ja valmistunut ammattiin v. 1998. 

Tällä hetkellä toimin Keski-Suomen pelastuslaitoksen koulutusyksikössä hätäensiapu ja EVY (ensivaste) kouluttajana. 

Harrastan koiraurheilun ja pelastuskoiratoiminnan ohessa kutomista, joten saatan välillä blogissa kertoa myös kokemuksia neuletöistä, jotka valmistuvat työn ja muiden harrastusten sivussa. Lisäksi olen innokas sienestäjä ja ylipäänsä luonnossa liikkuja.

Sain ensimmäisen oman koiran vuonna 1994. Se oli Tessu-niminen papillon. Seuraavana tuli saksanpaimenkoira Dolly, silloisen elämänkumppanin kylkiäisenä. Dolly vietti kotikoiran elämää. Vuonna 2001 hankin saksanpaimenkoira San Silt’s Nallen, eli Hugon pelastuskoiraksi.

Tuolloin en ymmärtänyt koiran koulutuksesta tai pelastuskoiratoiminnasta mitään. Yhteydenotot paikalliseen pelastuskoiria harjoittavaan ryhmään tuottivat tulosta ja pääsimme Hugon kanssa opettelemaan pelastuskoiralta vaadittavia asioita ja kuinka niitä koiralle koulutetaan.

Hugo valmistui pelastuskoiraksi 5 vuotiaana ja pääsimme tosietsinnöille. Hugo löysi uransa aikana yhden kadonneen henkilön. Hugon tarinasta on oma postaus.

Hugon seuraajaksi hankin Aufgeweckt Ykän, Kepun. Kepu olikin aikamoinen paketti luonteeltaan Hugoon verrattuna. 

Onneksi sain apuja viisaammilta ja niin sain koulutettua Kepusta myös etsinnöillä toimivan koiran. Kepu olikin ihan omaa luokkaansa pelastuskoirahommissa ja löysikin uransa aikana 7 kadonnutta henkilöä. Kepusta kerron tarkemmin omassa postauksessaan. https://kompsiainen.blogspot.com/2021/03/kepu.html?m=1

Kepun seuraajaksi hankin Aufgeweckt Östan, aka Muskan. Muska oli varsin epäluotettava työntekijä kieron luonteensa vuoksi ja totesin ettei kaksi kieroa sovi saman hihnan päihin. Näin ollen Muska vietti kotikoiran elämää isän ja äidin seurana ja olikin siinä oikein etevä. Muskasta tulee oma postaus.

Kepun ja Muskan seuraksi saapui Kepun poika Evergrey’s Talismaani, joka tunnetaan Konnana vuonna 2014.  Konna on hyvin erilainen koira luonteeltaan, kuin Kepu. Konna valmistui viranomaistason pelastuskoiraksi vuonna 2018. 

Konnan kanssa olen osallistunut muutamille kadonneen henkilön etsinnöille. Konnan erikoisalaa on esineiden etsintä ihmisten etsinnän lomassa.

Kepusta ja Muskasta jouduin luopumaan aika lähekkäin. Kepu oli 9-vuotias, kun sen selkä alkoi reistailla ja sydämestä eläinlääkäri kuuli sivuäänen, joka johtui mitraaliläpän vuodosta. Sen seurauksena tuli lievä sydämen vajaatoiminta. Muska sairastui leukemiaan vain neljä kuukautta myöhemmin, kun Kepu oli päässyt koirien taivaaseen. Muska lähti Kepun perässä. Onneksi olin hankkinut Konnan. Olisi nimittäin ollut aika orpo olo ilman koiraa.

Itse olen kuulunut VaPePa:n riveihin vuodesta 1999 alkaen. Olen toiminut koiran ohjaajana kolmella itse kouluttamallani koiralla, toiminut apuohjaajana, ketjuissa, autopartioissa ja koiraryhmän ryhmänjohtajana etsinnän johdossa. 

Olen myös kilpaillut palveluskoirien kokeissa metsäjäljellä, peltojäljellä, etsintäkokeessa ja hakukokeessa. Sen lisäksi, että olen kilpaillut omien koirieni kanssa, olen saanut kilpailla myös tuttavieni koirilla. Edellisen kerran osallistuin ei-omalla koiralla vuonna 2020 palveluskoirien SM-kisoihin etsintäkokeeseen bouvier-Emmin kanssa. Saavutimme siellä neljännen sijan, pronssin jäädessä puolikkaan pisteen päähän. 

Seuraavassa kirjoituksessa tulen käymään läpi asioita, joita kannattaa miettiä ennen koiran hankkimista, mm. rodun valinnasta, kasvattajan valinnasta jne. 

Pysyhän kuulolla.