Kepu 💖

 Aufgeweckt Ykä, Kepu alias Torvinoukka, Keputti, Jäärämieli... rakkaalla ”lapsella” oli monta nimeä. 

Kävin hakemassa Kepun Nurmijärveltä Ilkka Nurmelan kennelistä. Pentue oli iso, joista Ilkka oli valinnut pennun minulle sen perusteella, mitä olin hänelle tulevaisuuden suunnitelmista kertonut. Ilkalta on mennyt useita koiria niin rajalle, kuin poliisillekin. Olin nähnytkin Ilkan kasvattaman poliisikoiran työssään ja ihastuin sen työmotivaatioon ja sitkeyteen välittömästi. 

Kepu antoi jo seuraavana päivänä uudessa kodissaan ymmärtää, ettei se tarvitse minua mihinkään. Ajattelin, ettei pieni pentu lähde jaloistani mihinkään vapaana ollessaan. VÄÄRIN! Menin Kepun kanssa taloni pihaan ja kappas, Kepu päätti välittömästi lähteä tutkimaan uutta ympäristöä tien yli ja naapurin portin alitse. Ei korvia, häntä tötteröllä Kepu paineli näkymättömiin. Ajattelin, että no johan on kaveri. 

Hyvin pian kävi selväksi, että tämä on todellakin aivan erilainen paketti, kuin Hugo. Yhdeksän viikon iässä tein sille mökillä testin, reagoiko se ihmisen hajuun omatoimisesti. Isä lähti mökin takaa kohti piiloa ja lähdin hetkeä myöhemmin Kepun kanssa kiertämään hieman eri reittiä. Kepu sai ilmasta jäljen hajun ja ampaisi kuono pystyssä matkaan, bongasi jäljen ja jäljesti isän luo. Olin aivan ällikällä lyöty! Isällä oli sille makkaraa palkkana, mutta se ei kelvannut. Palkka oli selvästikin isäni. 

Kepua ei juurikaan opetettu jäljelle. Se oli luontainen jälkikoira. Rauhaa ja tarkkuutta rakennettiin paljon esineilmaisua unohtamatta. Kepu ei ollut sosiaalinen. Se oli reaktiivinen, joissakin asioissa epävarma ja hermorakenteessakin oli pientä sanomista. Se oli kovapäinen ja jos se jotain päätti, niin periksi se ei antanut. Sillä oli hyvä saalisvietti ja aggressio löytyi myös. Sen temperamentti oli ihan omaa luokkaansa. Avaan näitä Kepun ominaisuuksia eri postauksessa.

Minulle kokemattomalle ohjaajalle, se oli todella haastava koira. Kepun ollessa 1-vuotias jouduin soittamaan Nivalan Johannalle pyytäen apua tämän jääräpään kanssa. Tajusin tarvitsevani apua siinä vaiheessa, kun komentaessani sitä ja se asettui eteeni näyttäen valkoista komeaa purukalustoaan.

Menimme Johannalle ja olen varmasti hänelle kiitollisuudenvelassa loppu elämäni. Johanna antoi ohjeita ja neuvoja, kuinka tällaista koiraa ohjataan ja koulutetaan. Niin me sitten treenailtiin Johannan ohjeilla käyden kerran viikossa Johannan luona. Saimme BH-kokeen, pelastusjäljen ja pelastushaun suoritettua. Myöhemmin tein Kepun kanssa myös FH1-tuloksen erikoisjäljeltä. Ja kuin ihmeen kaupalla sain sen koulutettua pelastuskoiraksi. Moni epäili, etten pärjää Kepun kanssa ja joudun antamaan sen pois tai lopettamaan. Oli ilo näyttää epäilijöille myöhemmin pitkää nenää. 

Kepulle ei koskaan voinut antaa yhtään siimaa, sillä se otti välittömästi ohjat omiin tassuihinsa. Sen kanssa oli aina oltava mustavalkoinen ja johdonmukainen. 

Ihmisen etsintä oli tuolle koiralle homma, mitä se halusi tehdä. Täytyy rehellisesti sanoa, että Kepu oli siinä erittäin hyvä. Mitä enemmän harjoiteltiin, sitä paremmin osasin sitä lukea ja luotto siihen oli aina 100%.

Etsinnöillä se oli pidettävä liinassa, koska hallinta petti välittömästi, jos se sai ihmisestä hajun tai vaikka jäljestä ilmavainulla hajun. Ja minuahan se ei edelleenkään tarvinnut hajun saatuaan mihinkään.

Etsinnän johdossakin osasivat muutaman vuoden jälkeen katsoa tietokoneelta mitä meidän etenemisen vauhti kertoi. Jos se oli 2km/h, niin Kepulla ei hajuakaan ihmisistä, mutta jos vauhti näytti 6km/h, alkoi etsinnän johto jo valmistautua löydön ilmoitukseen 😂. 

Kepun ensimmäinen löytö sattui niin, että menimme poliisin luvalla ja omaisten toiveesta harjoittelemaan alueelle, jolta oli kadonnut henkilö pari kuukautta aiemmin. 

Kuljimme pururataa ja suunnitelmana oli etsiä pieni metsäkaistale. Junarata oli lähellä ja iso oja. Ojan molemmin puolin nousi pienet rinteet molempiin suuntiin. Menimme pururadalta metsään ja halkaisimme metsää, kunnes Kepu sai nokkaansa jotain mielenkiintoista. Lähdin seuraamaan Kepua, se meni hyvin maavainuisesti, mikä sai minut hieman miettimään hajun lähdettä. Eihän se kykene jäljestämään ainakaan kyseistä kadonnutta henkilöä, koska katoamisesta oli niin pitkä aika. Olimme kulkeneet n. 100m ja haistoin epämiellyttävää hajua, näin ensihoitajana ja vainajan kuljettajanakin toimineena, tunnistin tämän hajun. Kepun vauhti kiihtyi kohti ojaa, jonka olimme ohittaneet pururataa kävellessä. Kohta Kepu nosti karvat pystyyn ja alkoi matalalla haukulla häntä pystyssä haukkua ojaan. Haistoin itsekin yhä voimakkaammin sen epämiellyttävän hajun. Näin kymmenen metrin päästä ojassa makaavan ihmisen hahmon. Tuli kylmät väreet! Ihan oikeasti, löysikö Kepu tämän kadonneen henkilön?? Mukanani ollut ”apu-ohjaaja” totesi, että kyllä se löysi. Otin Kepun pois ojan reunalta ja poistuimme sivummalle ilmoittamaan poliisille löydöstä. Henkilö oli kuollut, mutta omaisille oli hirveän tärkeää, että hän löytyi ja he pääsivät tekemään omaa työtään surun käsittelyssä. 

Tämä oli Kepun ensimmäinen kadonneen henkilön löytö. Jo tuolloin se osoitti, että hajun saatuaan, hajun lähde paikannetaan. Ja se teki sen hyvin selväksi, että on aivan sama haluanko minä vai en. Se raahasi minut vaikka mahallaan liinassa perässään harjoituksissa ja todellisilla kadonneen henkilön etsinnöillä, jos se vain sai ihmisestä hajun. Onneksi tätä se ei sentään normaali lenkeillä tehnyt.. 😅

Tällä reissulla opin paljon hajujen käyttäytymisestä. Ei, Kepu ei jäljestänyt, vaan ojasta noussut haju kulki maanpintaa myöten rinteen alareunaan, lähtien kulkemaan tuulen myötä rinteen alareunan suuntaisesti. 

Minulla on käynyt suuri onni, että lähistöllämme asuu ihmisiä, jotka oikeasti osaavat auttaa kovienkin otusten kanssa vasta-alkavia. Olisin nimittäin ollut todellakin keltaisessa nesteessä päälakea myöten, jos en olisi saanut tuon koiran kanssa apua.

Kiitos Johanna! 

Myöhemmin astuivat kuvioon myös rajan ammattilaiset jäljen salojen kouluttamisessa ja kuinka palkinto evätään koiralta, jos se tekee jotain ei haluttua... kuten vähän vaikka ravistelee maalihenkilöä hakumetsässä 🙈 

Näistä sitten tuonnempana tulossa tarinaa ja vielä kuudesta kadonneen henkilön etsinnästä ja löydöstä. 

Kirjoitan myös jossain kohtaa niistä etsinnöistä, kun kadonnut jäi etsinnöistä huolimatta kateisiin.