Konna alias Kompsiainen

Evergrey’s Talismaani, Konna muutti ihan vahingossa luokseni. Menin katsomaan Kepun jälkeläisiä ja kasvattaja kertoi yhden pennun olevan vapaana. Tämä pentu oli vapaana siksi, että se oli hyvin itsenäinen ja kulki omia polkujaan. Se ei siis tarvinnut omasta mielestään ihmistä muuhun kuin, ruokkimiseen. Kasvattaja halusi pennun sellaiseen kotiin, jossa sen kanssa varmasti pärjättäisi. Olihan isän takaa annettu mahdollisuus jääräpäisyyteen.

Pennut olivat ulkona, kun menin kasvattajan luo. Niitä oli vain kolme urosta. Kaksi pentua tuli heti jalkoihin pyörimään, mutta yksi pentu seikkaili pihan reunalla tutkien ympäristöään välittämättä ihmisistä. Tämä seikkailija olisi kohta minun-minun Konna. 🥰 En tosin ollut ajatellut pennun hankintaa juuri silloin.

Pentu tuli jonkin ajan kuluttua katsomaan ja ihmettelemään muiden pentujen hyörinää. Seurasin katseella tätä camel boots-poikaa. Hetken meidän luona oltuaan se sai selkeästi hajun jostain mielenkiintoisesta asiasta. Nokka pystyssä se lähti paikantamaan hajun lähdettä. Menin katsomaan sen löytöä. Pentu oli löytänyt jäniksen papanoita. Otin pennun syliin ja kannoin sen n. 30 metrin päähän. Laskin pennun maahan, jolloin se ampaisi niiltä sijoiltaan takaisin papanoille. Ajattelin, että tämä on muuten minulle hyvä pentu. Sanoin kasvattajalle, että tälle pennulle taisi juuri nyt löytyä koti. Kasvattaja hymyili ja sanoi ”arvasin”.

Konna saapui kotiin pari viikkoa myöhemmin. Kepu ei ilahtunut asiasta lainkaan. Muska taas oli ihan innoissaan. Pikkuhiljaa Kepukin hyväksyi poikansa ja laumasopu oli syntynyt. Konna aloitti heti opinnot jäljestämisen saloihin ja tottelevaisuuteen. Alkuun se olikin vain yksin menossa, mutta pikkuhiljaa alkoi arvostaa myös minua ja homma rupesi näyttämään yhteistyöltä. Konna on paljon erilaisempi luonteeltaan, kuin Kepu oli. Konna on nöyrä, pehmeä ja haluaa miellyttää minua. Näiden ominaisuuksien takaa löytyy myös omaa tahtoa, kunhan se vain uskaltaa antaa sen tulla pintaan. Kepuhan jääräili useinkin. Tätä esiintyi lenkeille lähdöissä isän ja äidin kanssa. Kepu ei antanut äidin laittaa edes pantaa kaulaan, saati, että olisi suostunut lähtemään äidin kanssa ulos. Isän kanssa se lähti, mutta saattoi alkaa jumittaa tai vetää janttaraan, eikä liikkunut senttiäkään mihinkään suuntaan.

Konnan kouluttaminen sujui hyvin. Kävimme käyttäytymis-, sekä pelastusjälki-ja pelastushakukokeissa. Pääsimme suorittamaan VIRTA-tarkastuksen 24.7.2018 ja saimme sen hyväksytysti suoritettua läpi. VIRTA-tarkastuksen läpäiseminen tarkoitti, että Konna valmistui pelastuskoiraksi. Kirjoitan erillisen postauksen myöhemmin kokeista ja VIRTA-tarkastuksesta. Konnan kanssa olemme harjoitelleet paljon esineiden etsintää ja siitä onkin tullut Konnan bravuuri. Olemme käyneet etsimässä ihmisten kadottamia esineitä, kuten kännyköitä, kiväärin lukon, auton avaimet ja dronen. Alla sanomalehti Keskisuomalaisen juttu 6.9.2019 Konnasta ja kadonneen kännykän etsinnästä.